17. tammikuuta 2014

Nisäkäs


Olen kyllä mestari ylireagoimaan asioihin... Aloin viime viikolla ihmettelemään pattia, joka kasvaa Lilon nisässä kiinni. Se näytti ihan toiselta nisältä,  mutta yöllisen järkevän ja loogisen pähkäilyn (yhteistyössä ineternetin ihmeellisen maailman kanssa) jälkeen tulin siihen tulokseen, että se olisi varmasti jokin tappavan vaarallinen nisäkasvain. Siinä vaiheessa olin jo ihan kyyneleet silmissä ja Lilo-raukka koitti parhaansa mukaan lohduttaa. Seuraavana päivänä se alkoi ihan oikeasti vaikuttamaan apealta ja hiljaiselta tavalliseen verrattuna, joten kiikutin sen ihan hädissäni eläinlääkärille. Olin jo ihan henkisesti valmistautunut johonkin leikkaukseen, mutta onneksi "tappava kasvain" paljastuikin harmittomaksi kaksoisnisäksi.  Voi sitä onnen määrää, mikä pienestä koirasta pursusi, kun se näki mun hymyilevän! Lilosta tuli heti kuin uusi koira ja se oli ihan hirveän innoissaan koko loppu illan. Lompakko ei kauheasti tykännyt, mutta ainakin sain mielenrauhan!

En osaa kuvailla kuinka tärkeä Lilo mulle on. Niin tärkeä, etten voisi kuvitellakaan elämää ilman sitä. Lilo tietää, että huonona päivänäkin minut saa nauramaan tunkemalla kylmän kuononsa kainalooni. Lilo osaa maata tuntikausia vierelläni kun olen surullinen. Lilo jaksaa aina innostua tyhmimmistäkin ideoistani. Lilo on maailman kiltein valokuvattava, joka odottaa liikahtamatta vaikka maailman tappiin asti, jos niin pyydän. Lilo on kärsivällinen. Lilo on paras ystäväni.







Viime vuoden lopussa tapahtui jotain, mitä olin odottanut jo kauan: hankin itselleni uuden kameran! Ihana pikku-Olympukseni on palvellut tähän asti uskollisesti ja tulee varmasti olemaan käytössä vielä esim. reissuilla kätevän kokonsa takia. Nyt on sitten taas paljon uutta opeteltavaa!

28. joulukuuta 2013

...

En pystynytkään olemaan laittamatta Lirpasta yhtäkään kuvaa. Jäi paha mieli :(



Noin! Nyt voin nukkua rauhassa.

Ollaan me vielä elossa





Hups. Yli vuosi hiljaiseloa. Lilokin voi oikein hyvin, vaikkei siitä kuvia nyt tullutkaan. Ehkä sitten kun aurinko suostuisi vähän kurkistamaan pilvien raosta.

4. joulukuuta 2012

Joulua odotellessa











Se aikuistuu!

Nyt ne sitten alkoi, ne ekat juoksut nimittäin! Tuli kyllä ihan puskasta kun Lilo (9,5kk) on ollut niiiiin kiltti viimeaikoina, ehkä jopa kiltimpi kuin yleensä. Nyt se on ollut pari päivää ihan liimantunut muhun, pysyttelee ulkona vapaanakin ihan lähellä ja on hirveen kuuliainen. Ihan hyvä näin!

Blogin päivittäminen on multa vähän jäänyt kun en oikein ole...ehtinyt...tai siis, okei tunnustan...en ole JAKSANUT. Olen LAISKA, siinäs kuulitte. Tässä välissä ollaan keretty Lirpan kanssa aloittamaan ja lopettamaan viiden kerran pentutokokurssi. Ollaan myös aloitettu pentuagiliitely sekä koiratanssi (HTM). Nyt sitten missataankin treenejä oikein urakalla... Voi kökkö.



Eilen löysin metsälenkin jälkeen Lilosta pari kummallista punaista läiskää ja toisessa roikkui vielä jokin ötökkä. Inhottavia moiset. Tänään läiskät oli kuitenkin jo melkein kokonaan kadonneet, eikä ne missään vaiheessa näyttäneet häiritsevän. Lilo tuntuu olevan kauhea ötökkämagneetti kun kaikki maailman hyttysetkin pörrää kokoajan sen ympärillä. Raukkaparka.

                

Sunnuntaina osallistuin elämäni ensimmäisen kerran koiranäyttelyyn. Olin niin kovin ylpeä pienestä aussiestani, joka käyttäytyi hirmuisen hienosti eikä ottanut yhtään mistään häiriöö. Antoi tuomarin tutkia, eikä tuo yhtään väistellyt. Häkissäkin osasi odottaa ihan rauhassa.
Mänttä-Vilppula, H

Mulla on vaikeuksia saada arvostelusta selvää, mut jotenkin näin se menee: Good type. Could be a bit stronger. Enough developed skull. (joku josta en saa selvää) could be wider under the eye. Expression could be more typical. Correct dentition. Rather high-set neck. Good back. A bit too sloping (joku, en saa selvää). Enough (..?)chest for the age. Should (??). Long loin. Could be better angulated both ends. Needs more power & drive in movement.

suihkussa ed. päivänä...krhm...tai siis ed. yönä



Toinenkin rontti kävi pesulla


26. elokuuta 2012

Possu jo 1-vee!

Viikko sitten juhlittiin Lilon ekoja synttäreitä. Onnea Playmateseille (pahasti myöhässä)!



ihme, että siitä on kasvanut näinkin järkevä koira........






Fiibi? Jojo? Lilo siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Lilo oli niin helppo pentu, kilteistä kiltein. Neljän tunnin automatkan jälkeen reipas aussievauva alkoi heti leikkimään päästessämme perille. Se seurasi joka paikkaan ja oli kaikesta innoissaan. Ensimmäisenä yönä nukuin lattialla pikku-Lilon kanssa ja sain nukkua ihan rauhassa koko yön, eikä aamulla löytynyt lattialta mitään märkiä yllättyksiä.

video


Yhdessä käytiin tutustumassa keskustan vilinään, rautatieasemaan, junaan, busseihin, toisiin koiriin, hisseihin, erilaisiin maastoihin, kolinoihin, alustoihin, vanhuksiin, lapsiin...ties mihin. Mörkövaiheita on tullut ja mennyt. Sen kummempaa murkkuilua tai muuta keskisormen näyttämistä ei kyllä onneksi ole ollut. Teiniperseilevää Liloa nyt olisi vaikea kuvitellakaan. 
Hölmö se kyllä on, mutta on se aika herttainenkin. Tänäkin aamuna heräsin siihen että joku hengitti naamaani. Avasin silmät ja Lilohan se siinä odotti heräämistäni, kirsu sentin päässä mun naamasta ja katse naulittuna mun silmiin. Aina se jaksaa naurattaa. Lilo ei vieläkään tunnista meidän perheenjäsenten ääniä. Aina kun joku huutaa sitä, se juoksee mun luokse. Kuulotestissäkin käytiin kun pentu juoksi aina huudon kuulleessaan väärään suuntaan, muttei kuulo tainnutkaan olla se ongelma... :D Hieno koira siitä on kuitenkin kasvanut, en lähtisi muuttamaan siitä yhtikäs mitään.

ONNEA ahnepossu-vauhtipetteri!